Mikäs täällä? Mitä minä näen? Nyt, nyt te olette vallan erehtyneet. Ai…jaaai poojaat, poojaat. Ei salibandyä näin käydä…Eheei. Eheei. Ei tämmösestä säbästä tule niin mitään. Mennäänpäs mokoman KD:n yli, että heilahtaa. – ajateltiin Valmennusportaan ylimmässä päässä ennen sarjajohtajan kohtaamista. Viime kerralla lukemat olivat sen verran tylyt Savea kohtaan, että niihin tunnelmiin ei enää haluta palata. Akkaa päälle Save!
Himskatin hyvällä taisteluilmeellä viimeiset 7 peliä riipinyt ja raapinut Save lähtee peliin kuin mitä tahansa vastustajaa vastaan, nyt ei kumarrella vastustajalle (ihan senkin seikan takia, että kumartaessa tulisi pyllistäneeksi omalle tiimilleen ja se ei olisi kaunista katseltavaa –Toim. huom!).
Ensimmäisessä erässä tolpat kilahtelevat, vastustajan maalin tilkitsijää herätellään jälleen otsalaukauksilla mutta ohitse reikäpalloa ei vain saada. Vastustaja tässä onnistuu ikävä kyllä, erä menee siis 0-1 vihulaiselle. Jos ei kirjoittaja aivan väärin muista, niin vastustaja hörppi kahvia ja maisteli kampaviineriä(mantsikkahillolla) maalin edessä Savelaisten häröillessä jossain aivan muualla ja pallon saadessaan sai vielä muutaman sekunnin tuumailla mihin pallon laittaisi. Maaliinhan se tiensä löysi.
Toisessa erässä Oliver ”EhdinköhänPerheillalliselle” Colliander pamauttaa illan ensimmäisensä Juha Uusikartanon mainiosta passista, kun karvan verran yli minuutti on keretty pelata. Vastustaja kuitenkin kuittaa tämän muutamaa minuuttia myöhemmin Save karvauksen merkkausvirheestä (vastus pääsi livahtamaan pakkien välistä yksinläpi ja läsäytti pallon alakulman takatolppaan, näin siis tuomarien mielestä. Koko Saven penkinlämmittäjärivistö näki kylläkin pallon kilahtavan ihan siis etutolppaan, pallo ei siis käynyt maalissa lainkaan. Ihan totta hei! Oikeesti!). Tuomarit nyt muutenkin keskittyivät aivan johonkin muuhun kuin pelin seuraamiseen ja oikeiden tuomioiden tekemiseen. Toinen hiukan mahakkaampi mr. Referee esimerkiksi nojaili maalin kehikkoon pelin viuhtoessa toisessa päässä, jutteli katsomoon kesken kiivaan kilvan, mutta otti sentään helposti laskettavat 6 juoksuaskelta pelin aikana. Mahtoi tulla hiki!
Noniin, kolmanteen erään 1-2 lukemissa.
KD nappaa 5 minuutin pelin jälkeen jäähyn vaarallisesta pelistä (Salibandy on melko vaarallista, vakuutusyhtiöiden mielestä luokassa 2), onneksi muiden pelaajien osallistuminen tähän vaaralliseen otteluun jää erotuomareilta havaitsematta. Kuten suurin osa pelin tapahtumista noin nyt muutenkin. Saven ylivoima jauhaa maestro Mikkosen johdolla KD:n puolustusta pikkuhiljaa jauhelihaksi ja mehujen loppuessa vastuksen reisistä Lasse löytää viivalta Aki Sauvolan joka täräyttää suoraan syötöstä SheaWeber-kovuusluokassa seilaavan risteilyohjuksen vasempaan ylänurkkaan BOOOOM! 2-2!
Oliver käy heittämässä illan toisensa minuuttia myöhemmin (3-2!) vastustajan siirretyn rangaistuksen aikana ja etsii loppuillan sankarinviittaansa kolmannen maalin merkeissä, lähellä ollaan monesti. Tästä pari minuuttia ja Jyri Karjalainen peippailee vastustajan ensimmäisen maalin tekijälle kavereita kahvikioskin reunalle ja löytää maalin edustalle ”hiipineen” Oskar Saarnon joka millintarkasta passista paukauttaa pallon Onetimerilla maalin verkkoon(ihan sinne sisäpuolelle)! Peli 4-2 Savelle. Nyt vain tarkkaa puolustuspeliä loppu niin kahdeksas voitto putkeen on meidän.
No ei nyt aivan mennyt niin kuin olisi pitänyt, vastustaja käy tuikkaamassa yhden maalin jonka jälkeen ottavat aikalisän sekä maalivahdin pois. Kuudella viittä vastaan Saven puolustus on koko ajan herhiläisenä vastustajan kimpussa ja niin lähellä katkaista syöttöjä. Yksi näistä lörppösyötöistä tavoittaa kuitenkin vastustajan maalista katsottuna oikealta sivustalta ja tämä Seinäjoen Mailaveikoissa ennen siepparina toiminut peluri lyö pesislyönnillä pallon maaliin, Panu (SeCool, kyllä sä tiiät) ei näe palloa ennen kuin on liian myöhäistä hirmumaskin takia. 4-4 jotka jäivätkin loppunumeroiksi. Perhenes.
SaVe – KD II 4 – 4 (0-1, 1-1, 3-2)
