Viimeisimmältä Lojon reissulta oli kotiinviemisinä kaksi kitkerää tappiota, mitä Save lähti nyt ilmiselvästikin kirkastamaan. Ne kaikki jotka muistavat vuoden 2006 Torinon, ja semifinaalin Suomi – Venäjä 4:0, inc. Malkinin frustraation, Kovalchuckin sekoamisen… he ymmärtävät. Tämä kyseenomainen peli oli tästä identtinen kopio, sillä erotuksella että nyt Torinon sijaan pelattiin Lohjalla (tuo Suomen Torino? – ei ei… tuo oli nyt liian paksua) ja pelinä nelosdivari sähly.
Jo ensimmäisestä vaihdosta huikui että HoHin poikia vastaan on tänään ärhäkkä SaVe. Optimaalisen 45 sekunnin ykkösvitjan pehmityksen jälkeen, kakkosnyrkki iski ja korjasi marjat. Oskar ”Brett-Favre-on-edelleenkin-ihan-cool” Saarno yllätti itsensä ja sukunsa eikä passannut suoraan, pelinrakensi reboundin veskarin kautta Oliver ”tunti-pelien-välissä-joten-vedän-El-Maco-aterian” Collianderille, joka räpsäytti läheltä maalin edestä pelin 0 : 1:n.
Sitten kolmasnyrkki kehiin ja maalishow:lle jatkoa. Lasse ”jari-levosen-kädet-jorma-kinnusen-luonne” Mikkonen löysi Aksu ”nuori-jouni-loponen” Sauvolan, jonka terävä laukaus painui maalin ylänurkkaan! Ensimmäistä erää pelattu 1:32 ja peli jo 0:2.
Santeri ”mies-joka-hoitaa-Sairaan-vedon-alku-Save-huudot-jatkossakin-yksin” Manninen löysi takatolpalta Lasse ”pikku-snus” Mikkosen, tämän syötön väliin kuitenkin laahusti epidemiasta toipunut Vesa ”Walking-dead” Herranen, joka jatkokäsitteli toimituksen oikeaan osoitteeseen elikkäs Lassen lapaan. Posteljoonin ainesta tuossa Vesassa I would say. Mikkos Lasse sitten otti oikeudekseen terhakasti painaa onetimerinsa alabörsään. Combon lopputulos näytti kuitenkin perin suunnitellulta, ja mieleen juolahtivatkin vuoden 1980 Lake Placidin olympialaiset ja neuvostoliiton otteet ennen kohtalokasta U.S & A-peliä, Miracle on Ice, kyllähän te tiiätte sen. (Kurt Russell). Pelikellossa 4:08 ja tulostaululla 0:3.
SaVe jatkoi painetta, ja vastustaja ei saanut kentällä mitään aikaiseksi. 6 minuuttia 37 sekuntia edellisestä Juha ”puolustuksemme-keisari” Uusikartano oman ylösnousunsa päätteeksi löysi häntä viivalla paikannutta Pekka ”sami-kapanen-tontti-kuin-tontti” Vihannon, jonka pikku kanttaus ja ”viivalaukaus” oli kohdistettu tutusti ja turvallisesti maskimies Oliver Collianderin päähän. Oliver treeneistä valpastuneena ehti väistää tämän ja pallo sujahti veskarin käsien välistä shinne kuuluisaan POMPELIIN! PAU! 0:4.
Alkupelin huuma vaihtui loppupelin surffailuun. Vastustaja oli aikas haluton, taisi se selkäranka jo napsahtaa ensimmäiseen takaiskumaaliin, mikä kulminoitui nolla-karvaamisella. SaVella alkoi taas pelin edetessä pallo polttelemaan ja monesti hyökkäykset menivät yksin väkisin puskemiseen.
Kaulttaaltaan tiiviin puolustamisen viimeinen lukko Panu ”The-ANIMAL” Könni oli aevan ilmiliekeissä. Torjuttuaan muutaman läpiajon tai yv-hyökkäyksen alimman miehen sekoillessa pallon kanssa. Etenkin viimeisessä erässä mies oli kuin ukkonen; Tulta & tappuraa. Vaikkas loppupelin Sairas Veto rakensi itselleen hankalaksi, maalilla vartioi intiaaninimeltään ”Tanssii-Martin-Brodeurin-kanssa”, nollapeli numero 1 ja suvereenisti Man of the Match, ladies and gentleman, Panu ”maniac” Könni. Piste.
HoHi – SaVe 0:4 (0-4,0-0,0-0)
